Suomi - kestävän kehityksen irvikuva

Nykyaikaisen politiikan valtavirtaa on etsiä kestävyysvajetta väärästä paikasta, torjua työttömyyttä väärillä keinoilla, tehdä leikkauksia vääristä kohteista ja satsata rahaa sinne missä sitä ei tarvita. Toimittaja Jarmo Mäkelän sanoin voi hyvällä syyllä todeta että suomalaista poliittista diskurssia hallitsevat kolme rautaista lakia. ”Mikä jyrkästi kielletään, on aina totta. Mistä ei koskaan sanota sanaakaan, on aina tärkeää. Mistä jauhetaan loputtomasti, on yhdentekevää.” Siksi Suomeen tarvitaan poliittisen päätöksenteon tieteellistä kritiikkiä, joka paljastaa poliittisen kulttuurin vinoutuneen luonteen.

Poliittinen päätöksenteko on kilpistynyt sarjaksi näennäisuudistuksia, joiden tarkoitus ei ole korjata todellisia ongelmia vaan lähinnä lievittää ongelmista johtuvia haittoja. Varsinaiset ongelmat ovat juurtuneet todella syvään kansainväliseen talousjärjestelmään, joka tuottaa valtavassa mittakaavassa haitallisia ulkoisvaikutuksia[1], joita markkinamekanismiin perustuva päätöksenteko ei tällä hetkellä onnistu huomioimaan riittävästi. Markkinavoimien vaikutusvallan kasvaessa on kehittynyt kaikilla päätöksentekotasoilla myös vahva taipumus kieltää, vaieta kuoliaaksi tai ymmärtää väärin yhteiskuntamme suurimpia perusongelmia. Suurin ongelma ei olekaan se, että talous ei kasva. Sen sijaan ongelma on, että nykyaikainen elämänmeno ei ole millään mittareilla arvioituna läheskään kestävää.

Yhteiskunnan kestävyys perustuu ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen ja ekologista kestävyyttä voidaan pitää sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden edellytyksenä[2]. Näin arvioituna Suomi on kestävän kehityksen irvikuva. Massatyöttömyyden[3], mielenterveysongelmien[4] ja kasvavan eriarvoisuuden[5] riivaama kansakuntamme ei ole sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Myöskään kroonisesti alijäämäinen valtion talous[6] ei ole pitkällä aikavälillä taloudellisesti kestävä. Toisaalta globaalit ympäristöongelmat kuten ilmaston lämpeneminen[7], massasukupuutto[8] ja luonnonvarojen ylikäyttö[9] uhkaavat myös meidän ympäristöämme. Näistä aiheista julkisuudessa puhutaan lähestulkoon loputtomasti, mutta paljon vähemmän huomiota kiinnitetään siihen minkä vuoksi olemme ajautuneet näin vaikeaan tilanteeseen ja näytämme yhä jatkavan itsepintaisesti erittäin huolestuttavaan suuntaan.

Omistan tämän blogin kansallisen ja kansainvälisen päätöksenteon tieteelliselle kritiikille. Uskon, että oikeat tulevaisuuden suuntaviivat on mahdollista hahmottaa tieteellisen tiedon avulla. Kuitenkaan mikä tahansa tieteellinen tieto ei kelpaa, vaan päätösten on perustuttava systemaattisiin ja hyvin perusteltuihin tutkimustuloksiin. Merkitsen käyttämäni lähteet blogikirjoituksiini kahdesta syystä. Ensinnäkin sillä tavoin lukijat voivat arvioida esittämieni näkemysten paikkansa pitävyyttä. Toiseksi lähdeviitteiden avulla lukijat pystyvät erottamaan käyttämäni faktatiedon minun omista näkemyksistäni. Blogini on tarkoituksellisesti kirjoitettu provokatiivisin sanankääntein, koska toiveeni on kyseenalaistaa ja herättää keskustelua monista itsestään selvyytenä pidetyistä yhteiskunnallisista ilmiöistä. Vanhentuneet ideologisesti värittyneet periaatteet on osoitettava vääriksi ja raivattava tilaa faktatiedolle. Se on valtava urakka ja kannan oman korteni kekoon kirjoittamalla tätä blogia. Hyviä lukuhetkiä!

LÄHTEET/VIITTEET:

---

[1] Ulkoisvaikutus on taloustieteen käsite, jolla tarkoitetaan kaupankäynnin tai taloudellisen toiminnan vaikutuksia, jotka koskettavat kolmansia osapuolia, jotka eivät osallistu tehtävään päätökseen. Ulkoisvaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Ulkoisvaikutuksissa toiminnan hyödyt tai haitat eivät rajoitu toimijoihin itseensä, jolloin päätöstä ei tehdä sosiaalisesti optimaallisella tavalla. Lisätietoa esim. Buchanan, James & Stubblebine, Craig (1962) Externality. Economica 29 (116), 371-384.

[2] Matthies, Aila-Leena & Närhi, Kati (2014) Ekososiaalinen lähestymistapa rakenteellisen sosiaalityön viitekehyksessä. Teoksessa Anneli Pohjola, Merja Laitinen & Marjaana Seppänen (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. Kuopio: UNIpress, 102.

[3] TEM tilastojen mukaan vuoden 2015 joulukuussa Suomessa oli 377 900 työtöntä, joka vastaa 14,4 prosenttia Suomen työllisestä työvoimasta. TEM (2015) Työllisyyskatsaus joulukuu 2015. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

[4] Suomen lääketilaston mukaan yli 503 553 henkilöä käytti psykoosi-, uni- tai neuroosilääkkeitä ja niiden lisäksi masennuslääkkeitä ja keskushermostoa stimuloivia lääkkeitä oli määrätty 508 550:lle henkilölle. Suomen lääketilasto 2014 (2015) Helsinki: Fimea & Kela, 116 - 117. Kokonaisuudessaan psykoosi tai masennuslääkkeiden käyttäjiä maassamme oli tuolloin arviolta 700 000, koska samoille henkilöille on saatettu myöntää lääkkeitä molemmista lääkeryhmistä. Mielenterveysongelmien lisääntyminen ei ole ainut lääkkeiden käytön lisääntymistä selittävä tekijä. Osaltaan psyykelääkkeiden käytön lisääntymistä selittävät parantunut diagnostiikka ja lääkkeiden määräämiseen liittyvissä käytännöissä tapahtuneet muutokset.

[5] Pienituloisia henkilöitä oli 674 000 vuonna 2014. Pienituloisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvun alkupuolella ja oli korkeimmillaan 728 000 vuosina 2008 ja 2010. Trendinomainen kasvu on kuitenkin pysähtynyt, ja vuoden 2010 jälkeen pienituloisten määrä on ollut keskimäärin hieman alle 700 000 vuodessa. Pienituloisuus määritellään kotitalouden tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista. Tulonjakotilasto (2014) Helsinki: Tilastokeskus. Saatavilla sähköisenä osoitteessa: http://www.stat.fi/til/tjt/2014/01/tjt_2014_01_2015-12-21_kat_001_fi.html

[6] Valtiokonttorin ehdotus valtion tilinpäätökseksi varainhoitovuodelta 2014. Helsinki: Valtionkonttori.

[7] Vuosi 2015 oli ennätyslämmin NOAA raportin mukaan. NOAA (2015) State of Climate: Global Analysis - Annual 2015. Raportti saatavana sähköisenä osoitteesta: http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/201513

[8] Eläin-, kasvi ja sienilajeja katoaa kiihtyvällä tahdilla. Monastersky, Richard (2014) Biodiversity: Life - a status report. Saatavilla myös sähköisenä: http://www.nature.com/news/biodiversity-life-a-status-report-1.16523

[9] Suomi kuuluu niihin harvinaisiin maihin, joissa luonto tuottaa yhä enemmän kuin kulutamme. Se ei kuitenkaan johdu meidän muita ekologisemmasta elämäntavasta vaan siitä, että elämme harvaan asutussa maassa. Maapallo tuotti vuonna 2010 keskimäärin 1,7 globaalia hehtaaria biokapasiteettia käytettävissä yhtä ihmistä kohden ja suomalaisten kulutus oli samaan aikaan keskimäärin 6,2 globaalia hehtaaria henkilöä kohti. Kulutamme sen vuoksi henkilöä kohden kolminkertaisesti maapallon ekologiseen kantokykyyn nähden. WWF (2014) Livin planet report 2014, 36 - 38.